Ashcroftin etusivulle asiasta jo kirjoittelinkin, mutta kaipa lienee hyödyllistä iskeä myös tänne infopläjäys siitä, missä nyt mennään.
Joulukuun aluksi pistin Ashcroftin sivuston jäähylle uudelleenkoodauksen ja pienimuotoisen tekstien uusimisen ajaksi, ja jalona tarkoituksenani oli puuhailla homma pois päiväjärjestyksestä joululomien aikana. Vaan kuinkas kävikään, ensin vanha tietokoneeni sanoi itsensä tylysti irti ja päätti ryhtyä kunniallisena tietokoneena toimimisen sijaan tupruttelemaan savumerkkejä. Tämä saattoi ilahduttaa tietokoneeseeni pitkään vangittuna ollutta intiaania, mutta ei taatusti minua.
Haitta ei olisi ollut pitkäaikainen, jos elinkaarensa loppuun rutisseen vanhan romun tilalle hommattu uusi masiina ei olisi sanonut itseään irti saman tien. Uusi tietokone kiikutettiin huoltoon, ja ilahduttavan pian sieltä takaisin. Seuraavana iltana mokoma romuläjä kuitenkin kosahti jälleen, joten mars huoltoon taas. Ja sille tielle se kone jäi. Epäilen että joku huoltomies ihastui sen mustana kiiltelevään pintaan ja karkasi sen kanssa Bahamalle. Helvetti vieköön.
Ilokseni voin kuitenkin ilmoittaa, että nämä tuskalliset ajat ovat nyt ohitse uuden ja (ainakin toistaiseksi) toimivan tietokoneen myötä. Tuskallisilta ne ainakin tällaisesta normaalisti 24/7 nenä tietokoneen ruudussa kyhjöttävästä örvelöstä tuntuivat, kukaan teistä tuskin koki kohtuutonta kärsimystä minun poissaoloni vuoksi.
Yleensä en koe muutaman viikon hiljaiseloa virtuaalihevostelusta mitenkään erityisen uutisoinnin arvoisena asiana, mutta tällä kertaa katsoin parhaaksi tiedottaa tilanteesta meneillään olevan Ashcroftin sivuston jäähyn takia. Kaipa koko tämän sepustuksen olisi voinut tiivistää muotoon "koneongelmia, brb anyway", mutta pääsinpähän sentään purkamaan turhautumistani viime viikoista.
Muistakaa olla lempeitä tietokoneillenne, että voitte sitten hyvällä omallatunnolla viskoa niitä seinille kun lakkaavat toimimasta!
lauantai, 29. tammikuuta 2011
keskiviikko, 1. syyskuuta 2010
66 + 1 hevos- ja ponirotua
Kuten aiemmin jo todettu, Ashcroftin kasvatustoiminta tulee kattamaan melkoisen määrän eri rotuja. Kuvitteellisen juhlallisen fanfaarin saattelemana esittelen nyt teille tämän listan, jolta suunnitelmissa mukana olevat rodut löytyvät:
ahaltekinhevonen, andalusianhevonen, anglo-arabialainen täysiverinen, appaloosa, arabialainen täysiverinen, budjonny, clevelandinruunikko, connemaranponi, criollo, dalesponi, dartmoorinponi, dutch harness horse, eestinhevonen, englantilainen täysiverinen, exmoorinponi, fellponi, friisiläinen, furioso, gelderlandinhevonen, gidran, gotlanninrussi, hackney, hackneyponi, haflinger, hannover, holstein, irlannincob, irlanninhunter, irlannintyöhevonen, islanninhevonen, kalliovuortenponi, kaspianponi, kinskynhevonen, kisber-felver, kladrubinhevonen, knabstrupinhevonen, lewitzer, lipizzanhevonen, lusitano, malopolski, mangalarga marchador, missourinfoxtrotter, morganinhevonen, newforestinponi, norjanvuonohevonen, oldenburg, paint, percheron, pohjoisnorjanponi, quarter, ratsuponi, russian based sport horse, schwarzwaldinrautias, shagya, shetlanninponi, shirenhevonen, suomenhevonen, terskinhevonen, torinhevonen, trakehner, welsh part-bred, welsh sekt. A, welsh sekt. B, welsh sekt. C, welsh sekt. D, wielkopolski, ylämaanponi
Aiemmin tarkka lukumäärä oli 66 eri rotua, mutta pienen pohdinnan jälkeen päätin ottaa tähän mukaan vielä kinskynhevoset, joten projektia lähdetään nyt työstämään kuudellakymmenellä seitsemällä eri hevos- ja ponirodulla varustettuna.
Listalla olevista roduista viisi eli angloarabit, irlanninhunterit, rbsh:t, ratsuponit ja welsh part-bredit ovat sellaisia, että niitä tullaan kasvattamaan niinsanotusti pienimuotoisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että näille roduille ei tulla hankkimaan varsinaisia omia kantahevosia, vaan rotujen edustajia syntyy muitten rotujen risteytyksinä.
Ashcroftin sivusto on jäänyt osin laahaamaan hieman ajasta jälkeen työstäessäni isompia uudistuksia ja jättäessäni pienemmät päivitykset odottelemaan tai sen tarkemmin ilmoittamatta. Pitänee lopulta suorittaa periytymisjärjestelmän ja kasvatustoimintasuunnitelman julkaisun myötä isompi yleispäivitys sivustolle noin kokonaisuudessaan.
ahaltekinhevonen, andalusianhevonen, anglo-arabialainen täysiverinen, appaloosa, arabialainen täysiverinen, budjonny, clevelandinruunikko, connemaranponi, criollo, dalesponi, dartmoorinponi, dutch harness horse, eestinhevonen, englantilainen täysiverinen, exmoorinponi, fellponi, friisiläinen, furioso, gelderlandinhevonen, gidran, gotlanninrussi, hackney, hackneyponi, haflinger, hannover, holstein, irlannincob, irlanninhunter, irlannintyöhevonen, islanninhevonen, kalliovuortenponi, kaspianponi, kinskynhevonen, kisber-felver, kladrubinhevonen, knabstrupinhevonen, lewitzer, lipizzanhevonen, lusitano, malopolski, mangalarga marchador, missourinfoxtrotter, morganinhevonen, newforestinponi, norjanvuonohevonen, oldenburg, paint, percheron, pohjoisnorjanponi, quarter, ratsuponi, russian based sport horse, schwarzwaldinrautias, shagya, shetlanninponi, shirenhevonen, suomenhevonen, terskinhevonen, torinhevonen, trakehner, welsh part-bred, welsh sekt. A, welsh sekt. B, welsh sekt. C, welsh sekt. D, wielkopolski, ylämaanponi
Aiemmin tarkka lukumäärä oli 66 eri rotua, mutta pienen pohdinnan jälkeen päätin ottaa tähän mukaan vielä kinskynhevoset, joten projektia lähdetään nyt työstämään kuudellakymmenellä seitsemällä eri hevos- ja ponirodulla varustettuna.
Listalla olevista roduista viisi eli angloarabit, irlanninhunterit, rbsh:t, ratsuponit ja welsh part-bredit ovat sellaisia, että niitä tullaan kasvattamaan niinsanotusti pienimuotoisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että näille roduille ei tulla hankkimaan varsinaisia omia kantahevosia, vaan rotujen edustajia syntyy muitten rotujen risteytyksinä.
Ashcroftin sivusto on jäänyt osin laahaamaan hieman ajasta jälkeen työstäessäni isompia uudistuksia ja jättäessäni pienemmät päivitykset odottelemaan tai sen tarkemmin ilmoittamatta. Pitänee lopulta suorittaa periytymisjärjestelmän ja kasvatustoimintasuunnitelman julkaisun myötä isompi yleispäivitys sivustolle noin kokonaisuudessaan.
maanantai, 26. heinäkuuta 2010
Ei kiitos mitään superhevosia!
Periytymisjärjestelmän kulmia hioessa tulin todenneeksi, että tämän järjestelmän puitteissa on ainakin teoriassa mahdollista saada aikaiseksi hevosia, jotka ovat älyttömän hyviä ihan kaikessa mahdollisessa, ja sen myötä kykeneviä, jälleen teoriassa, huipputasolle ihan jokaisessa lajissa. Systeemi nimittäin asettaa rajat hevosen kapasiteetille eri lajeissa viiden eri taidon ja kolmen eri luonteenpiirteen mukaan, ja vaikkakin huonot luonteenpiirteet voivat laskea hevosen käytettävyyttä, niin taidoista yksikään ei ole toisensa pois sulkeva.
Näin voi siis lopputuloksena olla kasvatti, joka on huipputasoa niin nopeutensa, kestävyytensä, hyppykapasiteettinsa, ketteryytensä kuin liikkeidensäkin puolesta. Oletetaan, että tämä kasvatti polveutuu estepainotteisesta suvusta ja on täten myös estepainotteiseksi jalostettu. Yksikään näistä viidestä ominaisuudesta ei tee siitä sen huonompaa esteratsua, päin vastoin.
Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun tulee katsoneeksi muihin lajeihin tarvittavia vaatimuksia. Herttilei, tämä kaakkihan täyttää vaatimukset myös GP-tason kouluratsuksi, huippuluokan kenttähirmuksi, superhyväksi valjakkohevoseksi, vuosituhannen steppimestariksi, uimahyppykisojen ylivoimaiseksi valtiaaksi jne jne. Eihän tämä ollut nyt yhtään sitä mitä periytymisjärjestelmällä lähdettiin hakemaan!
Tämä korventaa nyt reikiä mielenrauhaani ihan liiallisessa määrin. Pitäisiköhän lisätä systeemiin joku kohta, jossa on maininta tyyliin "joo, tiedetään että tämä yksilö täyttää vaatimukset myös GP-tason koulutykiksi, mutta tämä on jumansviidu esteratsu, ettäs tiedätte"? Toisaalta saatan myös nähdä ongelman isompana kuin se onkaan. Jos minä itse olen ainoa joka tätä järjestelmää käyttää ja näin olen myös ainoa jonka omistuksessa järjestelmän piirissä olevia hevosia on, niin tietysti voin ilman ongelmia pitää kunkin hevosen tiukasti sille tarkoitetussa painotuslajissa, vaikka se kuinka täyttäisikin vaatimukset huipputasolle jonkun muun lajin parissa. Ehkä tällaisia superhevosia ei edes vahingossa synny, vaan sellaisen aikaansaamiseksi pitäisi nähdä huolellisesti aikaa ja vaivaa.
Järkevää ratkaisua odotellessa...
Näin voi siis lopputuloksena olla kasvatti, joka on huipputasoa niin nopeutensa, kestävyytensä, hyppykapasiteettinsa, ketteryytensä kuin liikkeidensäkin puolesta. Oletetaan, että tämä kasvatti polveutuu estepainotteisesta suvusta ja on täten myös estepainotteiseksi jalostettu. Yksikään näistä viidestä ominaisuudesta ei tee siitä sen huonompaa esteratsua, päin vastoin.
Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun tulee katsoneeksi muihin lajeihin tarvittavia vaatimuksia. Herttilei, tämä kaakkihan täyttää vaatimukset myös GP-tason kouluratsuksi, huippuluokan kenttähirmuksi, superhyväksi valjakkohevoseksi, vuosituhannen steppimestariksi, uimahyppykisojen ylivoimaiseksi valtiaaksi jne jne. Eihän tämä ollut nyt yhtään sitä mitä periytymisjärjestelmällä lähdettiin hakemaan!
Tämä korventaa nyt reikiä mielenrauhaani ihan liiallisessa määrin. Pitäisiköhän lisätä systeemiin joku kohta, jossa on maininta tyyliin "joo, tiedetään että tämä yksilö täyttää vaatimukset myös GP-tason koulutykiksi, mutta tämä on jumansviidu esteratsu, ettäs tiedätte"? Toisaalta saatan myös nähdä ongelman isompana kuin se onkaan. Jos minä itse olen ainoa joka tätä järjestelmää käyttää ja näin olen myös ainoa jonka omistuksessa järjestelmän piirissä olevia hevosia on, niin tietysti voin ilman ongelmia pitää kunkin hevosen tiukasti sille tarkoitetussa painotuslajissa, vaikka se kuinka täyttäisikin vaatimukset huipputasolle jonkun muun lajin parissa. Ehkä tällaisia superhevosia ei edes vahingossa synny, vaan sellaisen aikaansaamiseksi pitäisi nähdä huolellisesti aikaa ja vaivaa.
Järkevää ratkaisua odotellessa...
maanantai, 12. heinäkuuta 2010
Suuruudenhulluus on pientä tämän rinnalla
Blogi on ollut häpeällisen epäaktiivinen, joten ajattelin kasata tänne nyt hieman kattavamman tilannekatsauksen siitä järisyttävän megalomaanisesta kasvatustoimintasuunnitelmasta, jonka alkuun saamiseksi olen puuhastellut viimeiset kuukaudet Ashcroftin parissa.
Suunnitelman taustalla on ajatus siitä, että haluan oman virtuaalihevosharrastukseni pysyvän mahdollisena ja mielekkäänä silläkin uhalla, että koko muu virtuaalimaailma jostain syystä katoaisi täysin. Ja koska kiinnostukseni tämän harrastuksen parissa pyörii pitkälti hevosten kasvatuksen ympärillä, lähtivät suunnitelmanikin luonnollisesti rakentumaan tämän tarkoituksen ympärille. Alusta lähtien oli selvää, että tämän perusajatuksen täyttääkseni minun tulisi itse ylläpitää kunkin rodun kohdalla sen suuruista kantaa, että se riittäisi elinvoimaisen kasvatustoiminnan pyörittämiseen. Koska yhtenä tärkeimmistä tavoitteistani on pitkien sukutaulujen luominen, olisi siis tärkeää aloittaa kunkin rodun kasvatus niin suurella määrällä oreja ja tammoja, että sukusiitos kyettäisiin välttämään siihen saakka, kun jokusen saman nimen esiintymisellä suvussa useamman polven takaa ei olisi enää oleellista merkitystä.
Tämän myötä hevosten lukumäärä tulisi siis nousemaan jokseenkin valtaisaksi. Ja koska minäkään en ole niin hullu että rupeaisin hankkimaan sellaiselle laumalle kilpailusijoituksia, laatispalkintoja ja vastaavia, niin väistämättä ylivoimaisesti suurin osa hevosista tulisi olemaan kuvattomia, tekstittömiä ja kisaamattomia. Lyhyt kuvauksentynkä hevosesta tulisi olemaan ainoa lisuke sivuilla perustietojen ja sukutaulun lisäksi.
Tuntui kuitenkin siltä, että kaipasin kasvatustoimintaan jonkun muunkin tavoitteen kuin monen polven mittaisten sukutaulujen rakentamisen. Silloin sai alkunsa ajatus, joka muokkautui lopulta ajatukseksi periytymisjärjestelmästä, jonka mukaan syntyvät kasvatit perisivät vanhemmiltaan paitsi värinsä, myös tietyt luonteenpiirteensä ja taitonsa. Näiden mukaan määräytyisi hevosen sopivuus eri lajeihin sekä se koulutustaso, jolle hevosella on rahkeita yltää. Tämä periytymisjärjestelmä kattaa viisi eri taitoa (nopeus, kestävyys, hyppykapasiteetti, ketterys, liikkeet) ja kolme luonteen osa-aluetta (arkuus/rohkeus, kuuliaisuus, tempperamentti). Nämä kaikki ominaisuudet ovat järjestelmässä jaettu seitsemään eri tasoon, jotka määrittelevät hevosen lahjat ja kapasiteetin esimerkiksi este-, kenttä- tai kouluratsuna tai valjakkoajossa. Yltääkseen tietylle tasolle kussakin lajissa hevosen on oltava määrätyiltä ominaisuuksiltaan tiettyä tasoa; yltääkseen esimerkiksi esteratsastuksessa vaativimpiin luokkiin tulisi hevosen olla hyppykapasiteettinsa ja ketteryytensä osalta mahdollisimman korkealla tasolla. Järjestelmässä mukana olevat luonteenpiirteetkin vaikuttavat hevosen käyttöominaisuuksiin ratsuna eri lajeissa. Kuuliaisuus ja rohkeus olisivat hyödyksi, mutta esimerkiksi todella kova tempperamentti ja arkuus tekisivät hevosesta hankalan käsiteltävän, ja sen myötä myöskin taso jolle hevonen yltäisi olisi todennäköisesti matalampi.
Jo tämä kaikki kuulostaa varmasti monesta melkoisen suurelta tavoitteelta, mutta suunnitelman valtavuus tulee todella ilmi vasta tässä vaiheessa: tämä koko suunnitelma kattaisi 66 eri hevos- ja ponirotua.
Kyllä. Kuusikymmentäkuusi.
Miksi? Koska kiinnostavia rotuja on ihan liikaa. Koska pidän haasteista. Ja koska olen tarpeeksi ahkera/tyhmä/suuruudenhullu tarttuakseni tällaiseen projektiin. Pieni ei nyt tässä tapauksessa ole kaunista.
Hiuksianostattava on myös alustava suunnitelma kutakin rotua kohti suunnittelemieni evm-sukuisten kantahevosten määrästä: 120 ja siitä ylöspäin. Syntyneitten jälkeläisten myötä hevosmäärä kutakin uutta sukupolvea kohden olisi tietysti edellistä suurempi. Nähtäväksi jää kuinka mahdoton tämä suunnitelma tosiasiassa on toteuttaa. Itse olen kovin positiivisella mielellä kaikesta huolimatta, ja suurimpana kysymysmerkkinä projektin onnistumisen suhteen on se, kuinka pitkään keksin uusia järkeviä nimiä kaikille näille aikaansaamilleni kopukoille...
Ehkä se on tämä helle joka tekee aivoistani höttöä. Tai sitten olen muuten vain vähän kahjo, mikä on täysin mahdollista sekin.
Suunnitelman taustalla on ajatus siitä, että haluan oman virtuaalihevosharrastukseni pysyvän mahdollisena ja mielekkäänä silläkin uhalla, että koko muu virtuaalimaailma jostain syystä katoaisi täysin. Ja koska kiinnostukseni tämän harrastuksen parissa pyörii pitkälti hevosten kasvatuksen ympärillä, lähtivät suunnitelmanikin luonnollisesti rakentumaan tämän tarkoituksen ympärille. Alusta lähtien oli selvää, että tämän perusajatuksen täyttääkseni minun tulisi itse ylläpitää kunkin rodun kohdalla sen suuruista kantaa, että se riittäisi elinvoimaisen kasvatustoiminnan pyörittämiseen. Koska yhtenä tärkeimmistä tavoitteistani on pitkien sukutaulujen luominen, olisi siis tärkeää aloittaa kunkin rodun kasvatus niin suurella määrällä oreja ja tammoja, että sukusiitos kyettäisiin välttämään siihen saakka, kun jokusen saman nimen esiintymisellä suvussa useamman polven takaa ei olisi enää oleellista merkitystä.
Tämän myötä hevosten lukumäärä tulisi siis nousemaan jokseenkin valtaisaksi. Ja koska minäkään en ole niin hullu että rupeaisin hankkimaan sellaiselle laumalle kilpailusijoituksia, laatispalkintoja ja vastaavia, niin väistämättä ylivoimaisesti suurin osa hevosista tulisi olemaan kuvattomia, tekstittömiä ja kisaamattomia. Lyhyt kuvauksentynkä hevosesta tulisi olemaan ainoa lisuke sivuilla perustietojen ja sukutaulun lisäksi.
Tuntui kuitenkin siltä, että kaipasin kasvatustoimintaan jonkun muunkin tavoitteen kuin monen polven mittaisten sukutaulujen rakentamisen. Silloin sai alkunsa ajatus, joka muokkautui lopulta ajatukseksi periytymisjärjestelmästä, jonka mukaan syntyvät kasvatit perisivät vanhemmiltaan paitsi värinsä, myös tietyt luonteenpiirteensä ja taitonsa. Näiden mukaan määräytyisi hevosen sopivuus eri lajeihin sekä se koulutustaso, jolle hevosella on rahkeita yltää. Tämä periytymisjärjestelmä kattaa viisi eri taitoa (nopeus, kestävyys, hyppykapasiteetti, ketterys, liikkeet) ja kolme luonteen osa-aluetta (arkuus/rohkeus, kuuliaisuus, tempperamentti). Nämä kaikki ominaisuudet ovat järjestelmässä jaettu seitsemään eri tasoon, jotka määrittelevät hevosen lahjat ja kapasiteetin esimerkiksi este-, kenttä- tai kouluratsuna tai valjakkoajossa. Yltääkseen tietylle tasolle kussakin lajissa hevosen on oltava määrätyiltä ominaisuuksiltaan tiettyä tasoa; yltääkseen esimerkiksi esteratsastuksessa vaativimpiin luokkiin tulisi hevosen olla hyppykapasiteettinsa ja ketteryytensä osalta mahdollisimman korkealla tasolla. Järjestelmässä mukana olevat luonteenpiirteetkin vaikuttavat hevosen käyttöominaisuuksiin ratsuna eri lajeissa. Kuuliaisuus ja rohkeus olisivat hyödyksi, mutta esimerkiksi todella kova tempperamentti ja arkuus tekisivät hevosesta hankalan käsiteltävän, ja sen myötä myöskin taso jolle hevonen yltäisi olisi todennäköisesti matalampi.
Jo tämä kaikki kuulostaa varmasti monesta melkoisen suurelta tavoitteelta, mutta suunnitelman valtavuus tulee todella ilmi vasta tässä vaiheessa: tämä koko suunnitelma kattaisi 66 eri hevos- ja ponirotua.
Kyllä. Kuusikymmentäkuusi.
Miksi? Koska kiinnostavia rotuja on ihan liikaa. Koska pidän haasteista. Ja koska olen tarpeeksi ahkera/tyhmä/suuruudenhullu tarttuakseni tällaiseen projektiin. Pieni ei nyt tässä tapauksessa ole kaunista.
Hiuksianostattava on myös alustava suunnitelma kutakin rotua kohti suunnittelemieni evm-sukuisten kantahevosten määrästä: 120 ja siitä ylöspäin. Syntyneitten jälkeläisten myötä hevosmäärä kutakin uutta sukupolvea kohden olisi tietysti edellistä suurempi. Nähtäväksi jää kuinka mahdoton tämä suunnitelma tosiasiassa on toteuttaa. Itse olen kovin positiivisella mielellä kaikesta huolimatta, ja suurimpana kysymysmerkkinä projektin onnistumisen suhteen on se, kuinka pitkään keksin uusia järkeviä nimiä kaikille näille aikaansaamilleni kopukoille...
Ehkä se on tämä helle joka tekee aivoistani höttöä. Tai sitten olen muuten vain vähän kahjo, mikä on täysin mahdollista sekin.
maanantai, 18. tammikuuta 2010
Arnikan virtuaalihevosteluhistoria
Päätin nyt viimeinkin toteuttaa pitempiaikaisen suunnitelmani ja liittyä virtuaalihevosaiheista blogia pitävien virtuaalihevosharrastajien joukkoon ihkaoman blogin voimin. Tervetuloa siis seuraamaan mietteitäni ja pohdintojani virtuaalihevosteluun liittyen, kuka ikinä sitten oletkin!
Näin alkajaisiksi pieni esittelykin lienee paikallaan, joten tuumasta toimeen. Tämän blogin takana häärii tänä vuonna 22 vuotta täyttävä nuori nainen, joka ensimmäistä kertaa löysi tiensä virtuaalihevosten maailmaan niinkin aikaisin kuin vuonna 1999. Expage-tallit olivat mitä olivat, mutta mahdollisuus siirtää rakkaat hevosleikit pahvilaatikkotalleista internetin ihmemaailmaan ihastutti, ja pian virtuaalitallien olemassaolon löydettyäni hommasin itselleni ihkaensimmäisen virtuaalisen hoitohevoseni yhdeltä niistä expage-talleista. Muistikuvani tästä ensimmäisestä "omasta" virtuaalihevosestani rajoittuvat jokseenkin siihen, että kyseinen otus oli Riinaksi kutsuttu suomenhevostamma, joka jossain vaiheessa astutettiin lämminverioriilla nimeltä Zone, ja varsan synnyttyä tallin omistaja kertoi uuden pikkuhevosen olevan sukupuoleltaan ruuna - heti synnyttyään. Muistikuvien vähyydestä huolimatta kirjoittelin kuitenkin ahkeraan hoitokertomuksia Riinalle yhteensä monen monituisen kuukauden ajan.
Jossakin vaiheessa minussakin heräsi halu tehdä ihan oma virtuaalitalli. Tallin nimi ja ensimmäiset hevosetkin olivat jo valmiiksi olemassa, minä nimittäin siirsin suoraan huoneeni nurkassa olevan pahvilaatikkotallileikin nettiin muuttamatta oikeastaan mitään siitä, millainen kuva tallista oli minulle muodostunut leikkien kautta: jokaisen pienen heppatytön unelmatalli, jossa oli hienoja hevosia, mukava tunnelma, ja upea ympäristö läheisine vuoristoineen, kirkasvetisine lampineen ja maalaismaisemineen. Tallin nimi oli Fuldgano.
Fuldganon taival virtuaalitallina alkoi joskus vuoden 2000 puolivälissä expagessa. Sivujentekotaitoni kehittyessä hiljalleen talli muutti sittemmin geocitiesiin, ja siirtyi olemassaolonsa aikana usein ilmaispalvelimelta toiselle ja takaisin, kun ties mikä piirre kulloinkin käytössä olevasta ilmaisen sivutilan tarjoajassa rupesi jurpimaan. Ottaen huomioon nuoren ikäni ja usein nuorten (ja vanhempienkin) virtuaalihevosharrastelijoiden taipumuksen perustaa ja hylätä talleja nopeaa tahtia lienee jonkun sortin saavutus että Fuldgano oli ainoa virtuaalitallini koko virtuaalihevosharrastukseni alkupuoliskon, ja se oli pystyssä lopulta nelisen vuotta, ennen kuin tosielämässä käynnissä olevat ikävät asiat alkoivat painaa siinä määrin, että raskain mielin ja uupuneena katosin virtuaalimaailmasta vähin äänin vuoden 2004 alkupuoliskolla, ja ennen pitkää Fuldganokin katosi kuin pieru Saharaan.
Katko virtuaalihevosharrastukseni kesti ehkä runsaat puoli vuotta. Sitten huomasin taas suunnittelevani paluuta ja uuden tallin perustamista. Suunnitelmia tuli ja meni, osa päätyi keskeneräisenä hetkellisesti nettiinkin asti, mutta suurimmaksi osaksi suunnitelmat pysyivät pelkästään paperilla ja vihkosissa.
Sitten koitti vuosi 2005, ja sen myötä kunnollinen paluu virtuaalihevosharrastuksen pariin. Häpesin kuitenkin sitä, että olin aikanaan kadonnut sanaa sanomatta ja jättänyt kesken NJ-näyttelyt ja hylännyt monta aktiivista Fuldganossa käynyttä hoitajaa, joten valitsin itselleni nimimerkin, josta minua ei taatusti tunnistettaisi: Tiffany. Nimi, jonka tuomista mielikuvista olen suurinpiirtein yhtä kaukana kuin... no, niin kaukana kuin jokin suinkin voi olla. Tämän nimimerkin takana minä kuitenkin piileskelin lokakuuhun 2009 asti, kunnes totesin että hitto vie, ei kiinnostus tähän harrastukseen ole katoamassa minusta kulumallakaan, joten voin yhtä hyvin ottaa nimimerkin joka tuntuu enemmän omalta ja samalla lakata piilottelemasta aikaisempaa katoamistani ja kaiken kesken jättämistä. Eihän siinä mitään hävettävää ole, elämäntilanteet muuttuvat ja olosuhteet sen mukana.
Vaan palataanpas muutama vuosi tästä taaksepäin, takaisin vuoteen 2005. Minun paluuni virtuaalimaailmaan tapahtui tallin nimeltä Splendour Estate kautta, ja tällä kertaa päätin heti ryhtyä käyttämään valokuvien sijasta pelkästään itse piirtämiäni kuvia kaikilla talleillani ja hevosillani. Splendour Estate oli keskittynyt kasvattamaan irlannintyöhevosia ja irlanninhuntereita, joista ensiksi mainitut olivat olleet mukana kuvioissa myös Fuldganossa. Huomasin kuitenkin pian, että myös muut rodut kiehtoivat minua kovasti. Splendour Estatessa oli alusta lähtien ollut irkkuhevosten lisäksi myös muutamia muun rotuisia kaviokkaita, ja pian kasvatettavien rotujen joukkoon liittyivät welsh cobit. Kiinnostus muita rotuja kohtaan kaikkea muuta kuin hävisi, ja lopulta päätin erottaa welsh-kasvatuksen Splendour Estatesta omaksi tallikseen, joka sai nimekseen Crandrwydd Welsh Ponies and Cobs, ja samalla syntyi puoliverisiittola Lux Warmbloods.
Nämä kolme tallia toimivat erillään jonkun aikaa, mutta sitten totesin olevani ison ongelman edessä. Ideoita ja kiinnostavia hevos- ja ponirotuja tulvi mieleeni koko ajan. Halusin arabeita, halusin suomenhevosia, halusin westernhevosia, halusin harvinaisia rotuja, halusin puskatallin, halusin laukkaratsuja ja ravureita... Lopulta totesin, että jokaisen idean toteuttaminen omana erillisenä tallinaan veisi tuhottamasti aikaa ja energiaa. Sen sijaan että olisin hylännyt kaikki nämä ideat ja keskittynyt kolmeen olemassaolevaan talliini, päätin että aion toteuttaa ne kaikki, mutta samassa paketissa (lukuunottamatta puskapolleja, laukkaratsuja ja ravureita). Niinpä maaliskuussa 2008 Splendour Estate, Crandrwydd ja Lux Warmbloods yhdistyivät saman katon alle ja saivat uuden, yhteisen nimen. Ashcroft oli syntynyt.
Ashcroftin hevosmäärä alkoi kiihtyvää tahtia paisua kuin pullataikina. Elokuun alussa 2009 kahdensadan hevosen raja meni rikki. Lokakuun lopussa samana vuonna hevosia oli jo yli 300. Tätä kirjoittaessani Ashcroftin huomasta löytyy 341 hevosta, jotka edustavat yhteensä viittäkymmentäkolmea eri hevos- ja ponirotua. Olin saanut mitä halusinkin - tai ainakin hyvän alun tavoitteeseeni!
Ja tässä ollaan nyt. Laukka-, ravi- ja puskatallit ovat yhä työn alla, mutta suunnitelmissa on edelleen toteuttaa nämäkin suunnitelmat. Lisäksi toistaiseksi valmistumattomana projektina on ollut VIDY, irlannintyöhevosille ja irlanninhuntereille pyhitetty rotuyhdistys. Kiinnostukseni tähän harrastukseen on kaikkea muuta kuin hiipumassa, vaikka ikäni puolesta varmaan olenkin useimpien mielestä liian vanha leikkimään mielikuvitushevosilla. Hölynpölyä, sanon minä! Virtuaalihevostelu tarjoaa paljon luovaa ajanvietettä piirtämisen, kirjoittamisen ja nettisivujen väkertämisen muodossa, ja se antaa minulle mahdollisuuden järjestää, organisoida ja suunnitella (rakastan asioiden järjestelyä!) ja ennen kaikkea käyttää aikaani johonkin, jolla loppujen lopuksi ei ole elämääni mitään suurta pakottavaa voimaa ja josta näin ollen ei tarvitse ottaa minkäänlaista stressiä. Ja juuri sitä harrastusten minun mielestäni pitääkin olla; hauskaa ajanvietettä, jonka parissa saa hengähdettyä kaikesta muusta ja nautittua tekemisistään.
Ja tähän päätän tämän sangen pitkäksi venähtäneen historiakatselmuksen. Tervetuloa vielä kertaalleen kaikille, jotka ovat urheasti jaksaneet lukea loppuun saakka! Mielenkiintoisempia aiheita on luvassa lähitulevaisuudessa, kun olen nyt saanut tämän esittelynpätkän alta pois.
Näin alkajaisiksi pieni esittelykin lienee paikallaan, joten tuumasta toimeen. Tämän blogin takana häärii tänä vuonna 22 vuotta täyttävä nuori nainen, joka ensimmäistä kertaa löysi tiensä virtuaalihevosten maailmaan niinkin aikaisin kuin vuonna 1999. Expage-tallit olivat mitä olivat, mutta mahdollisuus siirtää rakkaat hevosleikit pahvilaatikkotalleista internetin ihmemaailmaan ihastutti, ja pian virtuaalitallien olemassaolon löydettyäni hommasin itselleni ihkaensimmäisen virtuaalisen hoitohevoseni yhdeltä niistä expage-talleista. Muistikuvani tästä ensimmäisestä "omasta" virtuaalihevosestani rajoittuvat jokseenkin siihen, että kyseinen otus oli Riinaksi kutsuttu suomenhevostamma, joka jossain vaiheessa astutettiin lämminverioriilla nimeltä Zone, ja varsan synnyttyä tallin omistaja kertoi uuden pikkuhevosen olevan sukupuoleltaan ruuna - heti synnyttyään. Muistikuvien vähyydestä huolimatta kirjoittelin kuitenkin ahkeraan hoitokertomuksia Riinalle yhteensä monen monituisen kuukauden ajan.
Jossakin vaiheessa minussakin heräsi halu tehdä ihan oma virtuaalitalli. Tallin nimi ja ensimmäiset hevosetkin olivat jo valmiiksi olemassa, minä nimittäin siirsin suoraan huoneeni nurkassa olevan pahvilaatikkotallileikin nettiin muuttamatta oikeastaan mitään siitä, millainen kuva tallista oli minulle muodostunut leikkien kautta: jokaisen pienen heppatytön unelmatalli, jossa oli hienoja hevosia, mukava tunnelma, ja upea ympäristö läheisine vuoristoineen, kirkasvetisine lampineen ja maalaismaisemineen. Tallin nimi oli Fuldgano.
Fuldganon taival virtuaalitallina alkoi joskus vuoden 2000 puolivälissä expagessa. Sivujentekotaitoni kehittyessä hiljalleen talli muutti sittemmin geocitiesiin, ja siirtyi olemassaolonsa aikana usein ilmaispalvelimelta toiselle ja takaisin, kun ties mikä piirre kulloinkin käytössä olevasta ilmaisen sivutilan tarjoajassa rupesi jurpimaan. Ottaen huomioon nuoren ikäni ja usein nuorten (ja vanhempienkin) virtuaalihevosharrastelijoiden taipumuksen perustaa ja hylätä talleja nopeaa tahtia lienee jonkun sortin saavutus että Fuldgano oli ainoa virtuaalitallini koko virtuaalihevosharrastukseni alkupuoliskon, ja se oli pystyssä lopulta nelisen vuotta, ennen kuin tosielämässä käynnissä olevat ikävät asiat alkoivat painaa siinä määrin, että raskain mielin ja uupuneena katosin virtuaalimaailmasta vähin äänin vuoden 2004 alkupuoliskolla, ja ennen pitkää Fuldganokin katosi kuin pieru Saharaan.
Katko virtuaalihevosharrastukseni kesti ehkä runsaat puoli vuotta. Sitten huomasin taas suunnittelevani paluuta ja uuden tallin perustamista. Suunnitelmia tuli ja meni, osa päätyi keskeneräisenä hetkellisesti nettiinkin asti, mutta suurimmaksi osaksi suunnitelmat pysyivät pelkästään paperilla ja vihkosissa.
Sitten koitti vuosi 2005, ja sen myötä kunnollinen paluu virtuaalihevosharrastuksen pariin. Häpesin kuitenkin sitä, että olin aikanaan kadonnut sanaa sanomatta ja jättänyt kesken NJ-näyttelyt ja hylännyt monta aktiivista Fuldganossa käynyttä hoitajaa, joten valitsin itselleni nimimerkin, josta minua ei taatusti tunnistettaisi: Tiffany. Nimi, jonka tuomista mielikuvista olen suurinpiirtein yhtä kaukana kuin... no, niin kaukana kuin jokin suinkin voi olla. Tämän nimimerkin takana minä kuitenkin piileskelin lokakuuhun 2009 asti, kunnes totesin että hitto vie, ei kiinnostus tähän harrastukseen ole katoamassa minusta kulumallakaan, joten voin yhtä hyvin ottaa nimimerkin joka tuntuu enemmän omalta ja samalla lakata piilottelemasta aikaisempaa katoamistani ja kaiken kesken jättämistä. Eihän siinä mitään hävettävää ole, elämäntilanteet muuttuvat ja olosuhteet sen mukana.
Vaan palataanpas muutama vuosi tästä taaksepäin, takaisin vuoteen 2005. Minun paluuni virtuaalimaailmaan tapahtui tallin nimeltä Splendour Estate kautta, ja tällä kertaa päätin heti ryhtyä käyttämään valokuvien sijasta pelkästään itse piirtämiäni kuvia kaikilla talleillani ja hevosillani. Splendour Estate oli keskittynyt kasvattamaan irlannintyöhevosia ja irlanninhuntereita, joista ensiksi mainitut olivat olleet mukana kuvioissa myös Fuldganossa. Huomasin kuitenkin pian, että myös muut rodut kiehtoivat minua kovasti. Splendour Estatessa oli alusta lähtien ollut irkkuhevosten lisäksi myös muutamia muun rotuisia kaviokkaita, ja pian kasvatettavien rotujen joukkoon liittyivät welsh cobit. Kiinnostus muita rotuja kohtaan kaikkea muuta kuin hävisi, ja lopulta päätin erottaa welsh-kasvatuksen Splendour Estatesta omaksi tallikseen, joka sai nimekseen Crandrwydd Welsh Ponies and Cobs, ja samalla syntyi puoliverisiittola Lux Warmbloods.
Nämä kolme tallia toimivat erillään jonkun aikaa, mutta sitten totesin olevani ison ongelman edessä. Ideoita ja kiinnostavia hevos- ja ponirotuja tulvi mieleeni koko ajan. Halusin arabeita, halusin suomenhevosia, halusin westernhevosia, halusin harvinaisia rotuja, halusin puskatallin, halusin laukkaratsuja ja ravureita... Lopulta totesin, että jokaisen idean toteuttaminen omana erillisenä tallinaan veisi tuhottamasti aikaa ja energiaa. Sen sijaan että olisin hylännyt kaikki nämä ideat ja keskittynyt kolmeen olemassaolevaan talliini, päätin että aion toteuttaa ne kaikki, mutta samassa paketissa (lukuunottamatta puskapolleja, laukkaratsuja ja ravureita). Niinpä maaliskuussa 2008 Splendour Estate, Crandrwydd ja Lux Warmbloods yhdistyivät saman katon alle ja saivat uuden, yhteisen nimen. Ashcroft oli syntynyt.
Ashcroftin hevosmäärä alkoi kiihtyvää tahtia paisua kuin pullataikina. Elokuun alussa 2009 kahdensadan hevosen raja meni rikki. Lokakuun lopussa samana vuonna hevosia oli jo yli 300. Tätä kirjoittaessani Ashcroftin huomasta löytyy 341 hevosta, jotka edustavat yhteensä viittäkymmentäkolmea eri hevos- ja ponirotua. Olin saanut mitä halusinkin - tai ainakin hyvän alun tavoitteeseeni!
Ja tässä ollaan nyt. Laukka-, ravi- ja puskatallit ovat yhä työn alla, mutta suunnitelmissa on edelleen toteuttaa nämäkin suunnitelmat. Lisäksi toistaiseksi valmistumattomana projektina on ollut VIDY, irlannintyöhevosille ja irlanninhuntereille pyhitetty rotuyhdistys. Kiinnostukseni tähän harrastukseen on kaikkea muuta kuin hiipumassa, vaikka ikäni puolesta varmaan olenkin useimpien mielestä liian vanha leikkimään mielikuvitushevosilla. Hölynpölyä, sanon minä! Virtuaalihevostelu tarjoaa paljon luovaa ajanvietettä piirtämisen, kirjoittamisen ja nettisivujen väkertämisen muodossa, ja se antaa minulle mahdollisuuden järjestää, organisoida ja suunnitella (rakastan asioiden järjestelyä!) ja ennen kaikkea käyttää aikaani johonkin, jolla loppujen lopuksi ei ole elämääni mitään suurta pakottavaa voimaa ja josta näin ollen ei tarvitse ottaa minkäänlaista stressiä. Ja juuri sitä harrastusten minun mielestäni pitääkin olla; hauskaa ajanvietettä, jonka parissa saa hengähdettyä kaikesta muusta ja nautittua tekemisistään.
Ja tähän päätän tämän sangen pitkäksi venähtäneen historiakatselmuksen. Tervetuloa vielä kertaalleen kaikille, jotka ovat urheasti jaksaneet lukea loppuun saakka! Mielenkiintoisempia aiheita on luvassa lähitulevaisuudessa, kun olen nyt saanut tämän esittelynpätkän alta pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
